Tärkein lukemani kirja & Muita suosituksia!

10.4.2020

Moikka!

Vaikka korona iskikin kirjastot kiinni, minulla on ollut vasta nyt aikaa lukea jo muutaman kuukauden lainassa olleita kirjoja! (kiitos kirjaston nettiuusinta...) Kirjoitusten aikaan pelkkä ajatuskin ylimääräisestä lukemisesta aiheutti miltei kompulsiivisia hikipisaroita otsalle, joten annoin ihan vain olla ja keskityin kiireisempiin asioihin. Kyllä siinä sivussa sai kuitenkin aina sivun sieltä ja täältä puserrettua, ja yksi tällä tavalla läpi luetuista kirjoista onkin "Ei kuolemaa, Ei pelkoa"

Tähän kirjaan törmäsin ihanan Petipuheita podcastin kautta. (Suuri suositus myös sille! Lohdullinen ja lämmittävä jutustelupodcast) Podcastin neljännessä jaksossa puhuttiin kuolemasta, kuoleman pelosta ja elämän merkityksestä. Siinä Noora mainitsi myös kyseisen teoksen. Olin itsekin sillä hetkellä melko raskaassa elämäntilanteessa, aivoni kiersivät jatkuvaa ahdasta kehää ja oli kylmä aamusta iltaan. Päätin lukea kirjan. Ja se päätyikin olemaan yksi niistä kirjoista, joka avaa jonkin lukon sisällä. Niitä kirjoja tulee aina joskus vastaan, myöhemmin toisesta sellaisesta lisää. Mutta tämä, buddhalaista elämänfilosofiaa käsittelevä kirja naksautti jotain auki ja ainakin hetkittäin hengitykseni kulki taas avoimena, eikä jäänyt takkuilemaan ja painamaan vasten kurkunpäätä. Uskomatonta!

 "--Buddha opetti, ettei ole olemassa syntymää eikä kuolemaa; ei tulemista eikä menemistä; ei samaa eikä erilaista; ei pysyvää minuutta eikä tuhoutumista. Me vain kuvittelemme näin--"

Kirjan on kirjoittanut buddhalaismunkki Thich Nhat Hanh, joka on omistanut koko elämänsä rauhanaatteen levittämiseen ja kärsivien auttamiseen. Suuressa keskiössä teoksessa oli juuri ajatus siitä, että kuolemaa ei ole. On vain ilmentymistä. Mikään ei synny, eikä mikään kuole. Buddhan mukaan asioiden luokittelu olemassa oleviin ja olemattomiin on väärin.  Kuolemaa, tai kuoleman käsitettä, käytiin läpi Buddhalaisen Dharman kautta. Kirja olikin täynnä nimenomaan lohdullista elämänfilosofiaa, mietiskelyä, meditointiharjoituksia ja sielua ravistelevia lauseita. Koen, että se lohdutti minua todella paljon, ja auttoi löytämään takaisin kotiin oman pään sisällä.



"Todellinen luontomme on syntymätön ja kuolematon. Meidän ei tarvitse mennä minnekkään ollaksemme kosketuksissa omaan luontoomme. Aallon ei tarvitse etsiä vettä, koska se on vettä. Meidän ei tarvitse etsiä jumalaa, ääretöntä ulottuvuutta tai nirvanaa, koska me olemme jumala, me olemme nirvana. Sinä olet etsimäsi."

Kuten niin surullisen moni muukin ihminen, myös minä menetän välillä rajani. En hahmota kehoani, en tiedä missä se menee, minkä muotoinen se on tai miltä edes näytän. Tai sitten näen hirviömäisiä muhkuroita tai jotakin niin kauheaa, etten voi päiviin edes katsoa itseäni peilistä. Tämän takia kirjan opetus siitä, että ruumiimme ei ole me, oli minulle tärkeä.
Se oli äärimmäisen lohdullista. Ja jos en ole kehoni, ei kehossani oikeastaan voi olla mitään vikaa. Olenhan elossa, ja terve. Kehoni on samaaan aikaan kaikkien esiäitien- ja isieni keho. Siinä näkyvät asiat ovat kulkeneet maapallolla jo vuosisatoja. Jalkapohjani ovat samat, jotka ovat tunteneet mullan allaan aina uudelleen ja uudelleen eri ilmenemismuodoissa. Kehoni on siis niin paljon enemmän, kuin se mitä näen omilla kriittisillä silmilläni. Me emme ole ruumiimme, eikä ruumiimme ole me. Sen pitäisi riittää tälle ilmenemismuodolleni, koska olen niin paljon muutakin.

"Ymmärrän, ettei tämä ruumis, joka koostuu neljästä elementistä , ole todella minä, ja ettei tämä ruumis rajoita minua. Olen osa henkisten ja lihallisten esivanhempieni elämänvirtaa, joka on virrannut tuhansia vuosia tähän päivään ja joka virtaa tuhansia vuosia tulevaisuuteen. Olen yhtä esivanhempieni kanssa. Olen yhtä kaikkien ihmisten ja olentojen kanssa, olivatpa he rauhallisia ja pelottomia, tai kärsiviä ja peloissaan. -- Näen itseni aaltona valtameren pinnalla. Valtameren vesi on luontoni. Näen itseni kaikissa aalloissa, ja näen kaikki aallot minussa. Aallon muoto ja esiintulo ei vaikuta valtamereen. Minun dharmaruumiini ja viisauteni eivät ole syntymän ja kuoleman alaisia--"


Mielestäni hidas, mietiskelevä lukutapa sopi teokseen loistavasti. Saatoin lukea sivun illalla, pistää sitten kirjan alas ja mennä nukkumaan sillä ajatuksella, että luinpahan perkele edes vähän jotain. Toisina kertoina taas monta aukeamaa kerralla, kyyneleet poskilla.


Oikeastaan tämä kirja laittoi minut kyseenalaistamaan koko nykyistä elämäntapaani, sekä länsimaalaista aikakäsitystä. Lineaarinen, alku ja loppu- tyylinen ajattelu aiheuttaa valtavasti stressiä ja ahdistusta, ja estää maailman näkemisen selkeästi. Olisi myös tosi kiinnostavaa lukea lisää Buddhismista, Dharmasta ja kaikesta aihepiiriin liittyvästä.


 Kirja, joka kosketti suuresti ja inspiroi kirjoittamaan: Emma Hooper- Our homesick songs (Koti-ikävän laulut). Luin kirjan ensimmäisen kerran suomeksi elokuussa, ja sen jälkeen olen tainnut suositella sitä reippaasti yli kahdellekymmenelle ihmiselle! Juuri tämä kirja kosketti minua syvästi, ja tuntui puhuttelevan suoraan sielua. Lempikirjaksi se meni heittämällä!  Se on suloinen, haikea, riipivä, lohdullinen, toiveikas ja niin paljon muuta.
 "Our homesick songs" on säväyttävän perhetarinan lisäksi terävää kommentointia ympäristöasioista ja valtioiden käytöksestä syrjäseutujen asukkaita kohtaan. Se ojentaa kättään kohti niin lapsuuden viattomuutta, kuin kuoleman valtavuuttakin. Sen kirjoitusasu on riisuttu, miltei hiljainen, mutta muuta ei tarvitakkaan. Tarina vie mennessään. Noniin, noniin. Juonellisesti kirja kertoo Kanadan syrjäisestä kalastajakylästä, missä pieni Finn- poika asuu perheineen. Kaikki kalat ovat kadonneet merestä, ja asukas kerrallaan vanha kylä tyhjenee. Isosisko Cora haaveilee kaukaisista maista ja elämästä kalastajakylän ulkopuolella, mutta Finn on päättänyt, että hän tuo kalat takaisin kylän vesille. Juuri tämä kirja on muuten se, joka inspiroi mua kirjoittamaan Majakanvartijan tyttären!

Kirjoja nykymaailmasta: 
Sydämen asioita-Perhe ja planeetta kriisissä- Malena ja Beata Ernman, Greta ja Svante Thunberg. 
Kaikki rahasta- Julia Thurén
Meren tarina- Meribiologin tutkimusmatka arktikselle- Jessica Haapkylä






Sydämen asioita ja Meren tarina olivat eräässä luontolehdessä kirjasuosituksina, joten ne lähtivät heti seuraavalla kirjastoreissulla matkaan! Molemmat ovat erittäin pysäyttäviä ja kiinnostavia kirjoja. Sydämen asioita tuntui välillä jopa pakahduttavalta, koska sen lisäksi että se oli tarkka kuvaus siitä tilanteesta missä olemme tällä hetkellä, sen kertomus perheestä, sisarussuhteista ja rakkaudesta oli todella aito. Kaikki tunteet, uupumus, ahdistus, turhautuminen ja viha kumpusivat sivuilta. Meren tarina taas käsitteli minulle erittäin tärkeää ja kiinnostavaa aihetta. Ihailen myös Jessica Haapkylää hirveästi! Vaikka molemmat kirjat olisikin tehnyt mieli lukea kerralla alusta loppuun, oli sisältö kuitenkin sen verran painavaa, että lukutaukoja oli pakko pitää usein. Taisin myös muutaman kerran itkeä pelkästä turhautumisesta siihen, mitä me ihmiset olemme tehneet, ja mitä edelleen teemme. Kirjojen lukeminen kuitenkin antoi myös lisää motivaatiota omaan aktivismiin ja konkreettisiin ilmastotekoihin. Erityisesti ihmisille jotka eivät ole ehkä miettineet ilmastoasioita, tai tiedä Gretasta sen enempää kuin on uutisista nähnyt, suosittelen Sydämen asioita-kirjaa. Kirjassa oli myös lopussa hieno liite kaikista Gretan puheista!

 "Kaikki rahasta" taas oli minulle osa suurempaa henkilökohtaista itsensäparannus-yrittämää. Päätin tammikuussa, että haluan olla enemmän tietoinen omasta taloudestani, sen hoitamisesta ja yleisesti kaikesta rahaan liittyvästä. Niinpä olenkin nyt ahminut kaikenlaista rahaan ja talouteen liittyvää sisältöä, podcasteista ja videoista kirjoihin saakka. (Myös! Mimmit sijoittaa- niminen podcast on aivan mahtava, innostuin siitä itsekin tukimaan sijoitushommia tosissani). Julia Thurén on kirjoittanut kirjan kevyellä ja helposti lähestyttävällä otteella. Vaikka kaikki kirjassa käsiteltävät asiat, kuten lainan ottaminen omaa taloa varten, eivät olleet ajankohtaisia omaan elämääni, oli niistä silti kiinnostavaa lukea.







Kirja, joka lumosi ja innoitti: Wicca- A modern guide to witchcraft and magick- Harmony Nice. 

Hengellisyyslinjalla jatketaan!
Harmony Nice on menestynyt sisällöntuottaja youtubessa, ja kirjoitti tämän kirjan vuonna 2018. Englanninkielisenä sen voi tilata adlibriksestä. Olin pohtinut jo pidempään, että hitsit tää kyllä pitäisi lukea.  Aihe varsinkaan ei ole minulle vieras, mutta suomen pakanallisuus ja noituus- aiheiset kirjat ovat edelleen melko vähissä numeroissa ja tuntui siltä, että olen jo lukenut aikalailla kaiken mitä lukea voi. Niinpä tämä oli tervetullut ostos! Kirja oli kaiken kaikkiaan mielestäni toimiva kokonaisuus, ja Harmony on sekä kirjailijana että ylipäätään ihmisenä todella symppis ja osaava. Kirjassa oli myös raikkaita otteita erilaisilta Wiccan harjoittajilta, ohjeita, vinkkejä ja yleistä tietoutta. Kirjaa lukiessa on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että Harmony edustaa juuri Wiccan modernia (ja eklektistä) haaraa! Kirjassa oli myös paljon hyödyllistä ja monipuolista sisältöä kaikille muillekkin, kuin pelkästään Wiccan harjoittajille. Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille, joita aihe edes jollakin tasolla kiinnostaa. Loistava lisä jokaisen pakanan, noidan tai muuten vain luonnosta ja hengellisyydestä kiinnostuneen lukutoukan hyllyyn!





















Tällä kertaa harvinaisesti suosituksissa mukana myös: Videopeli ja Youtubekanava!


What Remains Of Edith Finch, on hienoin  ja sydäntävääntävin peli, jonka olen tänä vuonna pelannut. (Toki vuotta on mennyt vasta hieman yli kolme kuukautta, mutta SILTI!) Peli ilmestyi jo vuonna 2017, mutta se tarttui näppeihini vasta tänä vuonna alennusmyyntien myötä. "What remains of Edith Finch" muistuttaa pelaustyyliltään enemmänkin visuaalista novellia, kuin aktiivisesti pelattavaa peliä. Sopii siis myös sellaiselle, jota ei räiskintä tai muu nopeatempoinen toiminta kiehdo, sillä Edith Finch panostaa ennen kaikkea ympäristöön ja fiilikseen. Pelaaminen koostuu lähinnä miljöössä kulkemisesta ja sen tutkimisesta, samalla kun päähenkilö Edith kertoo tarinaa itsestään, perheestään ja suvustaan. Pikkuhiljaa suvun hyytävät kohtalot ja katkeransuloiset hahmot avautuvat pelaajalle kaikessa komeudessaan.  Kyseessä on myös surullisin peli, jonka olen koskaan pelannut. Se jäi kummittelemaan. Huomaan vieläkin, puolitoista kuukautta ensipelaamisen jälkeen miettiväni hahmoja ja peliä monia kertoja. Pelissä myös riittää pelkästään nähtävää ja spekuloitavaa, jos vain sydän kestää toisen pelauskerran. Haluaisin kauheasti paasata tästä pelistä ja sen nerokkuudesta, mutta sitten varmaan paljastaisin tietenkin liikaa! Tässä kuitenkin kiva lisäys omaan pelikoriin.
Pelin traileri

Youtubekanava, joka on pelastanut hermoni jo monen vuoden ajan: Yoga with Adriene.

Olen varmaan hehkuttanut kyseistä naista ennenkin, mutta kyllä tässä tuntuu nyt siltä että oikein viralliset kiitokset olisivat paikallaan. Minulla on ollut tapana joogata joka ikinen päivä jo miltei kolmen vuoden ajan, ja tämä kanava on ollut siinä suuri tekijä. Innostavat, lempeät ja monipuoliset videot, sekä tietysti maailman ihanin Adriene pitää harjoittelumotivaation korkeana. Sain juuri loppuun kolmenkymmenenpäivän joogahaasteen "30 Days of Yoga: Home", ja se tuntui aivan supermahtavalta! Olin aivan äimistynyt siitä mihin oma kehoni onkaan kykeneväinen. Kaipasit sitten rentouttavaa iltajoogaa, hengitysharjoituksia tai kunnon coretreeniä, täältä löytyy kaikki! Seuraavana haasteena onkin vuorossa sitten käsilläseitonta, kääk! Adrienen youtubekanava







Toivottavasti löytyi jokin kirja, podcasti tai muu juttu, joka herätti kiinnostuksen! Halusin jakaa tällaisia asioita, jotka on tuottanut mulle itselleni iloa ja hyviä hetkiä tähän karanteeni-arkeen. (Paljon iloa on muuten tuottanut myös musisointi, esimerkiksi papaijaksi maalatulla ukulelella<3)