elämä somen jälkeen & kesäkuu

8.7.2019

Heipparallaa! Aikaa on taas vierähtänyt reilu kuukausi ja hengissä ollaan, somettomana!

Kesäkuun alussa poistin kaikki sosiaaliset mediani, paitsi pinterestin ja whatsapin. Kirjasin ylös, millaisia olotiloja ja fiiliksiä tänä aikana on noussut pintaan, sekä myös miten somettomuus on muuten vaikuttanut elämään! Suuria muutoksia on todellakin tapahtunut, ja on ollut ihan hullua huomata, miten paljon tällainen asia voi vaikuttaa elämään.

Kuvaaja: Viola Ukkola

ENSIMMÄISET VIIKOT:

- Tarkkailin omaa oloani aika herkällä korvalla pari ekaa viikkoa, koska olin varma että jonkinlaista mielialanheittelyä olisi luvassa. Heti sometilien poistamisen jälkeen tuli ensimmäisenä valtava helpotus. Sydän vähän hak
kasi ja hymyilytti.

- Tarkastin kännykkää edelleen varmasti satoja kertoja päivässä ja huomasin selaavani sovelluksia etsien esim. instagramia. Kun sovellusta ei löytynytkään, ekana iski aina ärsyyntymisen tunne, kuin olisi odottanut jotain mielihyväpiikkiä jota ei tullutkaan. Yritin välttää sitä, ettei ärsytys jatkuisi, mutta joinain päivinä huomasin olevani tosi hermona, varsinkin kun kännykässäni ei ollut "edes" youtubea. Instagram-puutteeni käytin pinterestiä selaamalla, mutta siihenkin olin laittanut aikarajoituksen, eikä se ole (ainakaan minulle) yhtä addiktoiva kuin instagram.

- Ensimmäisen viikon olin jollain tavalla hyperproduktiivinen, puuhailin koko ajan älyttömästi juuri sen takia että ei katsoisi kännykkää ja ärsyttäisi itseään. Siivosin, musisoin, kirjoitin, kudoin, kuntoilin...Tämän jälkeen lähdinkin kahdeksi viikoksi töihin kesäleireille, missä ei kännykkää muutenkaan ehtinyt katsoa, mikä oli ihan mahtavaa! 

- Somettomuus pakotti kohtaamaan sen hämärän harmaan olotilan, jota nykyajassa vältellään kaikin mahdollisin tavoin: tylsyyden. Paitsi että en ole tylsistyvää sorttia yleisestikkään, aina kun olen toimeton keksin kyllä nopeasti tekemistä lukemisesta retkeilyyn ja käsityöprojekteihin. 

Suuri muutos oli kuitenkin siinä, että toimettomuuden iskiessä ei voinutkaan jäädä neljäksi tunniksi puolimakaavaan asentoon makoilemaan kännykkä kädessä, vaan luomisen tarve oli suurempi. Olen koko kesän kuunnellut erittäin paljon podcasteja ja äänikirjoja. Suosikki-podcastini tällä hetkellä ovat  The minimalists, Heal your living, Potterless , Huorapuutarha ja tietenkin iki-ihana Mitä vielä, Ronja Salmi? (Kaikki löydettävissä mm. spotifysta) Podcasteja tulee kuunneltua kaiken muun seassa ja ne onkin olleet iso tekijä siinä, ettei koko ajan tee mieli katsoa kännykkää tai vaihtaa biisiä! Kiintymys äänikirjoja kohtaan on ollut yllätys, koska ennen vannoin että ne on kauheimpia ja turhimpia keksintöjä koskaan! Eihän silloin pääse itse lukemaan lempikohtia uudestaan tai pohtimaan jotain tiettyä lausetta. Bookbeatin myötä olen kuitenkin kuunnellut mm. Michelle Obaman elämänkerran, Stephen Kingiä ja myös islantilaista elämänfilosofiaa. 

Miten somettomuus on muuttanut olemista ja elämistä?

- Suurin asia on ehdottomasti ollut kännykkäaika! Siinä missä ennen ruudun ääressä kului helposti 5-7 tuntia päivässä, nykyään se on keskimäärin 1 tunti ja 30 min, riippuen päivästä ja viestittelyn määrästä. Tietenkin joinain päivinä tulee kännykän sijasta tuijotettua tietokonetta senkin edestä, löytyyhän täältäkin youtube, netflix ja kirjoitustiedostot. 

- Hyvin selkeä ero on myös omassa olossa. Olen vähemmän ahdistunut ja stressaantunut. En ole jatkuvan informaatiovirran alaisena koko ajan, vaan saan itse päättää milloin luen uutisia ja mistä. Koko maapallon onnettomuudet ja ihmisten henkilökohtaiset ongelmat eivät odota kännykässäni ehdotonta huomiotani, vaan voin säädellä voimavarojani niille joille haluan sitä antaa. Jatkuva pieni stressi, paine, kilpailu on kadonnut. Kilpailu siitä, kenellä on kauneimpia, inspiroivimpia kuvia, älykkäimpiä ajatuksia, eniten seuraajia, kuka kiinnostaa? Olen sitä mieltä, että vaikka somessa yrittäisi pysyä kuinka neutraalina ja rentona, paine pääsee kyllä silti hiipimään takaraivoon. Jatkuvan tarkkailun kohteena olo ei ole terveellistä kenellekkään. 

- Kuvaan enemmän! En suinkaan kännykällä, vaan kameralla. Kännykällä en ole ottanut selfietä viikkoihin, eikä sillä tule muutenkaan kuvattua oikein mitään. Kameraa olen kuitenkin kantanut mukana, ihan vain kuvaamisen ilosta!

- Keskittymiskykyni on parempi. Useana päivänä kännykkä unohtuu yöpöydälle koko päiväksi. Pystyn opiskelemaan ja lukemaan useamman tunnin putkeen, ilman että vilkaisen kännykkää kymmenen minuutin välein. Viesteihin-vastaamiseni ei ole kyllä parantunut ollenkaan, hups! Välillä viestejä saattaa roikkua kahdeltakin päivältä, ennen kuin muistan vastata niihin (myös whatsapin ilmoitukset ovat minulla pois päältä) Toisaalta ajattelen, että jos jotain kiireellistä asiaa on niin voi ihan soittaa, puhelimessa puhuminen on muutenkin paljon mukavampaa kuin turha tekstailu. Ajattelen myös, että minun ei tarvitse olla jatkuvasti saatavilla, viestin päässä. 

- Saan päivässä enemmän aikaan. Vaikka ne olisivat pieniäkin juttuja, illalla minulla on usein paljon parempi "olen saavuttanut jotakin tänään" fiilis. Teen asioita ehkäpä hitaammin, mutta kuitenkin joka päivä hiukan jotakin. Olen aina ollut semmoinen tyyppi, jolla on viisitoista projektia menossa samaan aikaan, joten kun kaikesta tekee vähän, siinä se päivä hurahtaakin. Tottakai välillä illat menevät myös lempisarjaa tuijottaessa! Kaoottisen kevään aikana en saanut aikaiseksi kauheasti kuntoiltua muuta kuin joogaa, mutta nyt kesällä on ollut taas aikaa ja voimia kiinnittää huomiota terveyteeni. Sen sijaan, että olisin selannut loputtomia listoja ruoka-aineista ja dieeteistä, on tullut oikeasti kuntoiltuakin!

- Tämä oli yllättävä: meikin käyttämiseni on loppunut miltei kokonaan. Lyhyille hiuksille ei tarvitse mitään tehdä, ja jotenkin kaikki meikkini unohtuivat myös hyllyyn pölyyntymään. Uskon, että tämäkin on varmasti siitä syystä että ei näe joka päivä kuvia somesta, joista tulisi taas itselle sellainen olo että "äh nyt tuo on niin nätti ja tolla on hiukset ihanasti ja onpa hienot vaatteet pitäisköhän munkin nyt jotain voi ei onpa mun naama turvoksissa"

- Ostelun vähentyminen. Some on täynnä mainontaa, tiedostettua ja tiedostamatonta. Se on hyvin materialistinen, ja omien lempikauppojen seuraaminen somessa ei ainakaan auta asiaa. Aina seuraavalla ihmisellä on hienompi paita, hienompi koru, hienompi olemus, jännä hiusväri, tietty elämäntyyli, jonka saavuttaminen vaatii sitä että pankkikorttia vingutetaan taas. Keväällä shoppailin omaan pahaan olooni, mutta toukokuun jälkeen en ole ostanut mitään muuta kuin pelkkiä välttämättömyyksiä. 

En nyt tässä yritä luoda kuvaa, että sometilien tuhoaminen olisi suurin elämää parntava tekijä, tai että olisin itse kokenut jonkinlaisen täydellisen valaistumisen. Minulle se on kuitenkin tuonut paljon hyvää! Yhteiskunnassa, missä koko arvomme pyörii digitaalisen maailman ympärillä, kannattaa kyseenalaistaa omaa toimintaansa. Et jää yksin, vaikka et joka päivä kommentoikkaan puolituttujen kuviin. Arvosi ei määrity sovelluksien mukaan. Facebookissa ei koskaan lue mitään niin mullistavaa, että et selviäisi ilman sitä. Twitterissä puhutaan enemmän paskaa kuin asiaa. Tärkeät uutiset näkee myös nettilehdistä ja (järkytys) jopa sanomalehdistä! Jokaisen maailman ihmisen suru ei ole myös sinun henkilökohtainen surusi. Kaiken ei tarvitse kiinnostaa. Kaikkien ei tarvitse kiinnostaa. SInulla ei ole velvollisuutta olla jatkuvasti kiinnostunut kaikesta mitä maailmassa tapahtuu. En tarkoita nyt, että pitäisi olla naiivi tai sulkea silmänsä ympäröivältä maailmalta, vaan sitä että maailma tapahtuu nimenomaan maailmassa, ei kännykässä.

Aijonko palata someen?
-En tiedä vielä! En ainakaan ennen syyskuuta, haluan lomailla ja aloittaa taas koulut ihan rauhassa. Katsoo sitten, millainen on olo ja meno. Tällä hetkellä ei ole kyllä halua!

Vähän kesäkuusta!

Kesäkuu oli toimelias, räjähdysmäinen ja samaan aikaan rentouttava! Oli päiviä, jolloin hädintuskin nousin sängystä ja viikkoja, kun olin jaloillani suurimman osan vuorokaudesta. Kesäkuuhun on mahtunut opiskelua, ystäviä, kiitollisuutta, leirielämää ja suurten kysymysten, sekä oman elämäntyylin pohdintaa. (Viimeisimmistä kerron lisää toiste) Saunomista ja tietenkin vastomista, alastonuintia järvessä, mintulla terästettyjä vesipullollisia, harmaat pellavahousut, täyttyvä päiväkirja, uudet kappaleet ukulelellä, siideriä paljussa, villasukat joihin on kirjailtu sieniä, keskittymistä omaan hyvinvointiin ja terveyteen, kirjoittamista ja herkkiä aamu-unia.  

Kesäkuun tuoksu: Koivu, koivu, koivu! Kesäkuu tuoksuu koivulta. Koivunlehdiltä jalkapohjissa, koivulta saunassa, koivulta kesämekon helmoissa, koivulta aivastuksissa...

Kesäkuun kirja: Riina Katajavuori- Maailma tuulenkaatama. Kiehtova runokirja, joka jättää pohdiskelemaan, nauramaan ja nielemään kyyneliä!

Kesäkuun elokuva: The Great Gatsby. Kuuluu myös kategoriaan Ruskan lempikirjat! On se vaan aina yhtä hyvä ja pakahduttava, turhauttava ja ihastuttava.

Kesäkuun biisit: Oon taas löytänyt rakkauteni räppiä kohtaan! (jonka ajattelin olevan mennyttä kun kulutin genreä huolella pahimman teiniangstin aikana) Lomalla on kuitenkin tullut kuunneltua paljon räppiä ja erityisesti naisräppäreitä. Ykköspaikan vie Energy- niminen kappale artistilta Sampa The great, siis ihan uskomaton nainen, uutta lempimusaa! Suomiräpin saralta on pakko mainita F- Unilaulu, sekä tietenkin Pyhimyksen ja hersyvällä fiiliksellä soittava Saimaa-kokoonpanon "Olisinpa täällä" albumi.

Kesäkuun miete: Itseensä keskittyminen on välillä välttämätöntä kasvamisen ja hyvinvoinnin kannalta. Polta kynttilöitä. Hippiydy. Hengitä.