Kuukausipäivitys: Tammikuu
27.1.2018, Sunnuntai
Ajan kuluminen on jotenkin kerrassaan hämmentävää. Tuntuu, että olisin elokuussa nukkunut yhdet päiväunet ja sitten olikin jo joulu. Välissä oli tietysti ehdoton lempivuodenaikani, syksy. Kun alkaa miettimään, ihan hirveästi kuitenkin ehti tapahtua elämän kaikilla alueilla. Puolessa vuodessa syntyy järjetön määrä villasukkia, huiveja, piirrustuksia, runoja, ihmissuhteita ja ajatuksia.
Tammikuussa valo muuttuu, äitini sanoi. Ennen joulua on hämärää, sellaista mustaa pimeyttä joka vaatii seurakseen punaisia liinoja ja vihreitä kynttilöitä, joulunhämärä. Tammikuussa valo muuttuu sinisemmäksi, punaiset joulukoristeet eivät enää miellytä silmää samalla tavoin. Hitaasti päivä pitenee ja ne vilahdukset auringosta bussin likaisen ikkunan takaa ovat kuin salattuja aarteita. Luin Taivaannaulan instagramista siitä, kuinka talven selkä 25 päivä tammikuuta katkeaa, ja sen tosiaan aisti ilmassa. (Käykää muuten katsomassa Taivaannaulan nettisivut ja muutkin mediat, jos kansanperinteet kiinnostaa!)
Tammikuu on täynnä haaveita ja lupauksia, uutenavuonna tehdyt päätökset vielä roikkuvat hihansuissa. Tammikuu solahtaa aina ohi, ilman että siitä ehtii edes saada kunnolla otetta. Päällimmäisenä mieleeni jäivät lumiset puut, yhden yksinäisen linnun laulu ja jäätyneet silmäripset.
Tammikuussa tehtyä:
Tammikuussa tehtyä:
-Vähensin kännykän käyttöä radikaalisti, missä samalla katkesi moniin ihmisiin yhteydet. On kuitenkin ollut ihana huomata, kuinka paljon saan nykyään aikaan. Ahdistukseni väheni huomattavasti ja koen olevani enemmän läsnä ystävilleni, mikä on ihanaa.
-Uudet harrastukset! Aloitin esimerkiksi ilmajoogan, joka on ollut tosi virkistävää ja jännää! Haluaisin ensi syksynä mennä ehdottomasti myös ilma-akrobatian kurssille. Myös virkkaaminen tuli neulomisen ohelle, ja olen alkanut verryttelemään ompelutaitojani uudelleen.
-Kirjat, kirjat kirjat...Olen lukenut tammikuussa monta kirjaa, mistä päästäänkin seuraavaan asiaan:
Tammikuun kirja: Margaret Atwood- Orjattaresi
Ahmaisin tämän kirjan yhtenä iltapäivänä neljässä tunnissa, ja se tosiaan jätti olon kummalliseksi. Synkät teemat ja ahdistavat pohjavirtaukset, mutta kuitenkin kaiken takana palaa aina toivo. Sellainen kirja, joka laittaa miettimään omia olojaan ja sitä, millaisia päätöksiä itse samanlaisessa tilanteessa tekisi.
Tammikuun maisema: Jäätyneet järvet ja revontulet
Rakastan sitä, miltä järvet ja puiden siluetti näyttävät talvella. Kuin katsoisi suoraan Narniaan, pakkasen valtakuntaan.
Revontulet taas ovat olleet ajatuksissani paljon läsnä koko joulu-ja tammikuun. Osasyynä tähän tietenkin novelli Kolmen Luun Kiertäen, mutta myös jokin muu on tartuttanut minuun oikean revontulikuumeen. Tai ehkä vain kovan, kovan ikävän lappiin sielunmaisemiin. Itse asiassa halu päästä luontoon on ihan hirmuinen, tuntuu välillä että talon sisällä tukehtuu.
Tammikuun kappale: Tuuletar- Kohma
Tuuletar on vasta hiljattain löytänyt tiensä soittolistoilleni, mutta olen ihan rakastunut! Varsinkin kyseinen biisi sulautuu talvimaisemiin loistavasti ja sen tahdissa on monta kertaa kävelytetty koiraa lumisessa metsässä. Suosittelen!
Tammikuun Elokuva: The greatest showman
Jokainen tarvitsee välillä kunnon annoksen hollywoodin kevyttä karkkimusikaalia, ja tässä on juuri sitä. Tarttuvat kappaleet gospel-taustoineen piristävät pimeitä aamuja, kun seisoo bussipysäkillä ja elokuvassa oli kaikki perinteisen musikaalin piirteet! Tosi hyvä piristysleffa, ainakin minulle se toi paljon energiaa ja iloa<3
I. Kuva: Siinä näkyy sitä järven ja metsän siluettia! Olin kuvaamassa ystäväni Tiian kanssa, jolle meneekin kaikki kunnia kuvista. (instagram: @pitsikeiju) Tuoksuin monta päivää savulta, mikä on muuten yksi maailman parhaista tuoksuista. Sormenpäät olivat punaiset pakkasesta ja termarin mehu höyrysi
II. Kuva: Tammikuu on villan kuukausi. Villapaita, villahame, villahuivi, villasukat ja viimein huopatöppöset. Villa on yksi ehdottomista lempimateriaaleistani ja kesällä alankin taas värjäämään villalankoja pihalla! On mahtavaa kerätä erilaisia kasveja, kukkia, sieniä ja juuria värjäyspataan.
III. Kuva:
Luin tammikuussa uudelleen taas ehdottoman lempikirjani: Riimut. Se on se sellainen kirja, että jokaisella sivulla tuntuu kuin olisi kotona ja jokainen hahmo on vanha ystävä, jota on ikkävöinyt. Kirjan sivujen välistä löytyi muistoja syksyltä ja puista tippui lunta närkästyneen oravan takia.
-Uudet harrastukset! Aloitin esimerkiksi ilmajoogan, joka on ollut tosi virkistävää ja jännää! Haluaisin ensi syksynä mennä ehdottomasti myös ilma-akrobatian kurssille. Myös virkkaaminen tuli neulomisen ohelle, ja olen alkanut verryttelemään ompelutaitojani uudelleen.
-Kirjat, kirjat kirjat...Olen lukenut tammikuussa monta kirjaa, mistä päästäänkin seuraavaan asiaan:
Tammikuun kirja: Margaret Atwood- Orjattaresi
Ahmaisin tämän kirjan yhtenä iltapäivänä neljässä tunnissa, ja se tosiaan jätti olon kummalliseksi. Synkät teemat ja ahdistavat pohjavirtaukset, mutta kuitenkin kaiken takana palaa aina toivo. Sellainen kirja, joka laittaa miettimään omia olojaan ja sitä, millaisia päätöksiä itse samanlaisessa tilanteessa tekisi.
Tammikuun maisema: Jäätyneet järvet ja revontulet
Rakastan sitä, miltä järvet ja puiden siluetti näyttävät talvella. Kuin katsoisi suoraan Narniaan, pakkasen valtakuntaan.
Revontulet taas ovat olleet ajatuksissani paljon läsnä koko joulu-ja tammikuun. Osasyynä tähän tietenkin novelli Kolmen Luun Kiertäen, mutta myös jokin muu on tartuttanut minuun oikean revontulikuumeen. Tai ehkä vain kovan, kovan ikävän lappiin sielunmaisemiin. Itse asiassa halu päästä luontoon on ihan hirmuinen, tuntuu välillä että talon sisällä tukehtuu.
Tammikuun kappale: Tuuletar- Kohma
Tuuletar on vasta hiljattain löytänyt tiensä soittolistoilleni, mutta olen ihan rakastunut! Varsinkin kyseinen biisi sulautuu talvimaisemiin loistavasti ja sen tahdissa on monta kertaa kävelytetty koiraa lumisessa metsässä. Suosittelen!
Tammikuun Elokuva: The greatest showman
Jokainen tarvitsee välillä kunnon annoksen hollywoodin kevyttä karkkimusikaalia, ja tässä on juuri sitä. Tarttuvat kappaleet gospel-taustoineen piristävät pimeitä aamuja, kun seisoo bussipysäkillä ja elokuvassa oli kaikki perinteisen musikaalin piirteet! Tosi hyvä piristysleffa, ainakin minulle se toi paljon energiaa ja iloa<3
I. Kuva: Siinä näkyy sitä järven ja metsän siluettia! Olin kuvaamassa ystäväni Tiian kanssa, jolle meneekin kaikki kunnia kuvista. (instagram: @pitsikeiju) Tuoksuin monta päivää savulta, mikä on muuten yksi maailman parhaista tuoksuista. Sormenpäät olivat punaiset pakkasesta ja termarin mehu höyrysi
II. Kuva: Tammikuu on villan kuukausi. Villapaita, villahame, villahuivi, villasukat ja viimein huopatöppöset. Villa on yksi ehdottomista lempimateriaaleistani ja kesällä alankin taas värjäämään villalankoja pihalla! On mahtavaa kerätä erilaisia kasveja, kukkia, sieniä ja juuria värjäyspataan.
III. Kuva:
Luin tammikuussa uudelleen taas ehdottoman lempikirjani: Riimut. Se on se sellainen kirja, että jokaisella sivulla tuntuu kuin olisi kotona ja jokainen hahmo on vanha ystävä, jota on ikkävöinyt. Kirjan sivujen välistä löytyi muistoja syksyltä ja puista tippui lunta närkästyneen oravan takia.
Kommentit
Lähetä kommentti